keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Bisnekset muuttuu

Meikäläinen on päättäny vaihtaa alaa. Toi remontointi alkaa olla sen verran rankkaa tämmöselle seniorikoiralle, että oon päättäny siirtyä kevyempiin ja tuottoisampiin hommiin: tietulliin. Tein tossa alkuvuodesta vähän liiketoimintasuunnitelmaa ja laskelmia ja totesin, että tietullin pitäminen on paitsi kevyempää, myös kannattavampaa kuin remontointifirman pyörittäminen. Tullihommissa saa raikasta ulkoilmaa ja silloin kun on huono sää, voi jättää menemättä töihin. Ajattelin että näppärintä on perustaa tietulli tähän mun talon kohdalle kotitien varteen. Ei oo sitte niin pitkä työmatkakaan.

Alkuvuoden suunnitelmien jälkeen oli aika aloittaa toiminta. Emäntä yleensä iltapäivälenkin jälkeen on päästäny mut vapaaksi tohon pihaan ja oon siinä sitten menny edes takas ja suunnitellu parhaan tullauspaikan. Paras paikka löytyi tosta meidän autotallin takaa kotitien varresta. Yks päivä sitte päätin että nyt on aika aloittaa tositoimet ja menin iltapäivälenkin jälkeen tohon tielle päivystämään. Ei aikaakaan kun autoja alkoi tulla ja mennä. Ekat asiakkaat oli vähän ihmeissään, että mikäs juttu tämä nyt oikein on. Pysäytin kaikki autot kävelemällä tiellä edes takaisin ja sitten kun ne avas ikkunaa niin kerroin että se tekis sitten kaks nakkia tietullia.

Ehkä semmosen vartin verran ehdin siinä pitää tietullia pystyssä, kun emäntä alkoi huutamaan pihassa naama punaisena. En nyt ihan kuullu että mitä se siellä karjui, kun mulla oli just bisnekset kesken yhden asiakkaan kanssa. Ei sillä emännälläkään oo mitään tajua liiketoiminnan pyörittämisestä! Eihän sitä nyt voi tulla asiakkaiden nähden tolleen pihalle raivoamaan. Ajattelin että huudelkoot siellä mitä huutelee, mä pyöritän nyt tässä tullia.

Jonkun aikaa siinä ehdin vielä pysäytellä autoja, kunnes emäntä tuli tosi vihaisen näköisenä tielle. Ajattelin että kun tässä tää sääkin alkaa mennä huonoksi, niin kai tästä sit joutais sisälle kuuntelemaan että mitä sillä emännällä nyt on sydämellä. Siitä sitten muutaman mutkan kautta kaartelin takas sisälle ja emäntä huuteli jotain "jäähyä" ja laitto mut veskiin. No siellä oli oikein mukava makoilla uuden maton päällä lattialämmityksen lämmittäessä mun työstä kipeytyneitä tassuja.

Kaiken kaikkiaan ihan mukavalta tuo tietullin pitäminen tuntui. Taidan jatkaa bisnestä heti kun pääsen pihassa vapaaksi seuraavan kerran..

-Nero



Kuva lavastettu jälkikäteen. Kuvan koira liittyy tapaukseen.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ongelmia palvelussa

Olen havainnut yhden asian, joka ei näköjään kotia vaihtamalla parane. Se on palvelu. Se on ollut alusta asti vähintäänkin kyseenalaista. Nyt palvelun laatu alkaa lähennellä jo nollaa. 

Tänään, kuten aina aurinkoisina päivinä, menin taas auringonsäteiden luo tuijottamaan isäntää ja emäntää. No sen verran ne on jo oppineet, että tietävät mun haluavan pedin tai muuta pehmikettä just sille paikalle. Isäntä sitten lähti hakemaan petiä, mutta toi pelkän patjan! Kuvitelkaa! Tää on kyllä jo laiskuuden huippu! Isäntä asetteli patjan siihen mun osoittamaan paikkaan auringonsäteisiin ja lähti menemään. Jäin siihen täysin pöyristyneenä tuijottamaan patjaa. Ja isäntää. Ja patjaa. Ja isäntää. Hetki meni ennen kuin isäntä tajusi, että eihän tämmönen peli nyt vetele että pedistä tuodaan vain puolet osoittamalleni paikalle! Tuijotin isäntää vaativasti ja se kipitti hakemaan loputkin pedistä ja petasi mulle paikan aurinkoon. 

Kaikki pitäs tehdä itse! Mut en halua. 

-Nero

Pelkkä patja?!?!

No nyt on parempi.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Uusi reviiri

Meikäläinen asusteleekin tätä nykyä maaseudun rauhassa. Sanoin muutama vuosi sitten isännälle ja emännälle, että nyt muuten riittää tää rivitalossa nyhjääminen. Meikä-poika tarvitsee pikkasen isompaa reviiriä. Ei mulla ollu paljoa vaatimuksia uuden reviirin suhteen, ihan muutama pikku juttu vaan, kun oon muutenkin tämmönen aika vaatimaton kaveri:

  • iso piha, jotta on paljon vahdittavaa
  • omakotitalo, jotta on tilaa temmeltää
  • lattialämmitys, jotta tassuja ei palele
  • takka, jotta pysyn talvella lämpimänä
  • ilmalämpöpumppu tai vastaava viilennyslaite, jotta pysyn kesäkuumalla viileänä
  • iso pakastin mun pöperöille, jotta voin syödä enemmän
  • mahdollisimman isot ikkunat, jotta näen hyvin ulos ja voin kesällä makoilla auringonsäteissä
  • lattioille paljon mattoja, jotten liukastu

Täytyy sanoa että luvattoman kauan niillä meni tän pytingin pystyttämiseen, mutta yllättävän hyvin ne sai mun pienen toivelistan toteutettua. Mattojen osalta on vielä toivomisen varaa, sillä täällä uudessa kodissa on hengenvaarallisen liukkaat lattiat ja joudun peruuttamaan melkein koko ajan. Mutta muuten meikäläinen viihtyy uusilla kotikulmilla oikein hyvin.

-Nero

Kylän komein, suurin ja mahtavin uros.



lauantai 28. tammikuuta 2017

Täällä taas!

Johan tässä onkin pari vuotta vierähtänyt viime näkemästä..! Mä olisin kyllä julkaissut tekstejä ja uskomattoman hienoja kuvia mun komeudesta, mutta toi emäntä ei oo saanu aikaseks. Se on tässä kerrassaan laiskistunu. Ja isäntä. Eihän ne oo tässä parissa vuodessa ku myynyt asunnon, muuttaneet vuokralle, rakentaneet talon ja pyöräyttänyt ihmispennun maailmaan. Ja vielä kehtaavat mulle selitellä, että ei oo ehtiny mun blogia ylläpitää ku on muka ollu kiire! Hohhoijaa sanon minä. Selittelyn makua.. No mutta täällä ollaan ja tähän alkuun heti voin kertoa että oon edelleen tosi komea, fiksu ja vaatimaton.

-Nero